lauantai 21. lokakuuta 2017

Kristiina Vuori: Filippa

Tuoksuuko sinun ihosi yhä minulta?
Kristiina Vuoren Filippa sijoittuu 1500-luvun Suomeen. Päähenkilö, teoksen alussa nuori tyttö ja teoksen lopussa aikuinen nainen, on selvästi osa perhettään ja sukuaan. Hänellä on kaksi veljeä, Joakim ja Klaus. Joakim on veljistä vanhempi, mutta huikentelevainen ja heikko. Klaus puolestaan on synkkä, voimakas ja arvaamaton. Filippa asettuu varakkaan perheensä toiveiden mukaan huolehtimaan omaisuudestaan. Omaisuudestaan Filippa pitää hyvän huolen, mutta hän itse jää odottamaan omaa puolisoa ja lapsia. Tehtävissään taitavan Filippan tarina on mielestäni surullinen ja täynnä aikomuksia, odottamista ja kaipausta.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Filippa on hieno lukukokemus. Vuori kuvaa uskottavasti ja koskettavasti naisen tunteita ja sitä vähäistä liikkumatilaa, joka naisella 1500-luvulla oli. Filippa on kertomus halusta, johon liittyy häpeää ja pelkoa. Ote kirjasta:
Taas yksi vuosi alta pois. Eletty päivä päivältä, viikko viikolta - - kaivaten lasta syliini, kaivaten rauhaa ajatuksiini ja uniini. Minua ympäröi joukko rakkaita ihmisiä ja silti olen yksin, yksinäisempi kuin koskaan ennen. - - 
Sillä sinua en suostu ikävöimään. Sinua, joka olet asettanut piinan päälleni.
Filippan minäkertoja puhuttelee teoksessa henkilöä, joka vaikuttaa kaikkiin Filippan päätöksiin ja ajatuksiin. Filippa ei ole ajatuksissaankaan yksin, peto vaanii saalistaan aina. Kerronnan ratkaisu on tehokas, koska lukijanakin tunnen varjon, joka päähenkilön elämässä on. Filippa on naimattomana naisena täysin riippuvainen sukunsa miehistä ja erityisesti veljestään, joka on sisarensa päämies ja etujen valvoja. Teoksen voi lukea rakkaustarinana ja tarinana vallankäytöstä. Vaikka halusin lukea tarinan rakkauden kautta, en voi täysin ohittaa vallan ja hyväksikäytön teemaa. Toisen alistaminen ja hallitseminen hävittää vastavuoroisen ja tasa-arvoisen rakkauden. Tämä ristiriita ei vie teoksen kiinnostavuutta, pikemminkin päinvastoin. Minun tekisi mieli lukea teos monta kertaa peräjälkeen, eri henkilöiden näkökulmasta. Erityisesti erään miehen näkökulma ja oma ääni jää kiinnostamaan. Vuori on kuvannut taitavasti alisteisen suhteen, jossa Filippa joutuu yksin selviämään. 

Filippasta muissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Kirjahilla
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirjakaapin avain (äänikirja)

Kristiina Vuoren muista teoksista blogissani:
Näkijän tytär (lyhyesti)
Siipirikko
Disa Hannuntytär
Kaarnatuuli

Kristiina Vuoren Filippaa käsitellään Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä perjantaina 27.10. klo 10.15. Olen itsekin siellä paikalla bloggarina.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Filippa
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

torstai 19. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut lähestyvät

Helsingin Kirjamessuihin on viikko. Kirjoitin vähän aikaa sitten messusuunnitelmistani alustavasti ja kerroin palaavani tarkemmin tärppeihin. Tässä ovat omat valintani messuille:

1) Lajivirren laulamaa - Kalevala ja kirjallisuus
Torstaina 26.10. klo 11 Minna Canth -lavalla kuullaan Jyrki Korpuan kertovan Kalevalan merkityksestä suomalaiselle kulttuurille ja kirjallisuudelle.

2) Siipirikon kuiskaus
Perjantaina 27.10. klo 16.30 Mika Waltari -lavalla Päivi Alasalmi kertoo romaanistaan, joka sijoittuu 1500-luvulle ja kertoo saamelaiskulttuurista.

3) O
Lauantaina 28.10. klo 11 Miki Liukkonen puhuu romaanistaan Aleksis Kivi -lavalla. Kaikkeus on luonamme.

4) Rohkeinta on rakastaa itseään
Lauantaina 28.10. klo 12 Kirjakallion lavalla pidetään paneelikeskustelu itsensä rakastamisen vaikeudesta. Keskusteluun ottaa osaa mm. Nadja Sumanen, jonka uutuuden Terveisin Seepra luin juuri äskettäin.

5) 1500-luvun nuoret
Sunnuntaina 29.10. klo 11.30 Takauma-lavalla kuullaan Anna Amnellia, joka kirjoittaa nuortenromaaneja, jotka sijoittuvat 1500-luvulle.

Pääsen kirjabloggarina Helsingin Kirjamessuille. Kiitos Messukeskukselle bloggaripassista.

Aion pääasiassa tviitata messuilta (Twitterissä @MSaavalainen), mutta tavoitteena on myös kirjoittaa ainakin yksi blogiteksti omista messukokemuksista. Sen tiedän varmasti, että kirjoitan blogitekstin Kristiina Vuoren Filippa-teoksen lukupiiristä, johon otan osaa perjantaina 27.10.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Lippuja Helsingin Kirjamessuille

Olen saanut pääsylippuja jaettavaksi Helsingin Kirjamessuille. Liput ovat sähköisiä, joten lähetän onnekkaille (tai tässä tapauksessa nopeille) liput sähköpostiin. Pidän tämän lippujen jaon yksinkertaisena:

Ilmoita minulle sähköpostiin, jos haluat kertalipun Helsingin Kirjamessuille. Liitä sähköpostiin kuitenkin nimesi. On mukava tietää, kuka messuille pääsee näillä lipuilla. Sähköpostini löydät blogini välilehdestä Yleistä blogista ja yhteystietoni. Jaossa on tänään viisi messulippua. Lähetän lipun siihen sähköpostiosoitteeseen, josta viesti tulee.

Tiedotan tässä postauksessa, kun viisi lippua on löytänyt ottajansa.

Itse odotan Helsingin Kirjamessuja innolla! Torstaina blogistani löytyvät messuvinkit jokaiselle kirjamessupäivälle.

Tilanne 17.10. klo 8.15: Neljä lippua jaettu, yksi jäljellä.
17.10. klo 10, kaikki liput ovat menneet. Kiitos osallistuneille!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Harri Virtanen: Hah! Runoja

Lopullinen
levollisuus.

Meri ilman
aaltoja,

muutos
muuttumattomuudessa.

Jätä se.

Haluan lukea runoja mahdollisimman paljon. Halustani huolimatta runot painuvat elämässäni välillä unohduksiin ja sitten taas tulevat näkyviin ja luettavaksi. Runot ovat kiitollista luettavaa, koska niihin voi syventyä pienissä erissä haluamaansa tahtiin. Tilaisuus runosukellukseen tarjoutui, kun sain luettavakseni Harri Virtasen runoteoksen.

Hah! Runoja on runoteos, jonka lukee vaivatta läpi yhdellä lukukerralla. Kun teosta pitää kätensä ulottuvilla, yksittäiseen runoon voi palata kesken arkisen tekemisen hetkeksi ja sitten jatkaa muiden asioiden tekemistä. Teos koostuu runoista, joista muodostuu harjoitusten sarja. Teoksen päätteeksi löytyykin teksti, jossa viitataan buddhalaiseen meditaatiotraditioon. Mielen puhdistavissa harjoituksissa "solmimalla" ajatuksensa ja jättämällä ne sikseen voi päätyä vapauttamaan mielensä. Jos ymmärrän viittauksen oikein, runojen lukeminen voi olla tätä ajatusten solmimista.

Läpiluettuna peräjälkeen Virtasen runot puuduttavat. Paremmin ne toimivat minulle, kun maltan lukea vain yhden runon kerrallaan. Runon puhuja on kaltaiseni keski-ikäinen väsynyt ja mittansa täyteen saanut henkilö, jonka ajatukset ainakin osin tuntuvat hyvin tutuilta. Ote runosta:
En pidä
mitään.

En heitä
syrjään

mitään
polullani.

Halu on lopussa,
ajatukset,

ja vasta-aine, joka työntää ne syrjään,
ovat loppuneet.

Virtasen runoissa on äänessä yksinäinen ruonon puhuja. Takakannen teksti mainitsee runoissa hetkittäisesti löytyvän yhteys toisiin ihmisiin. Ymmärrän tämän yhteytenä yleiseen ihmisyyteen, en niinkään toiseen ihmiseen henkilökohtaisesti. Yksinäisyys on päällimmäinen tunne, joka runoista jää.

Eilen illalla luin puolisolleni ääneen runoja. Sama metkuilu jatkui tänä aamuna aamupalapöydässä. Virtasen runot sopivat kuitenkin paremmin luettavaksi hiljaa itsekseen. Annan puolison jatkaa oma lukemisiaan ja jatkan runojen kanssa yksin ja omassa rauhassani. Solmin ajatuksiani ja annan niiden vapautua aikanaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Hah! Runoja
Tekijä: Harri Virtanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Noxboox

lauantai 7. lokakuuta 2017

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Ensimmäinen kuva oli aina musta.
Nadja Sumasen Rambo on ollut minulle niin vaikuttava kokemus, että tartuin Sumasen uutuuteen hivenen vapisevin käsin. Heti lukemisen aluksi ahdistun päähenkilöstä ja hänen pahasta olostaan. Yläkouluikäinen Iris ei ole kotonaan missään. Koulu, baletti ja koti, kaikki ovat pakkoa ja tyhjyyttä täynnä. Iriksen isä on omilla teillään ja äiti on varsinainen kammotus ruokavalioineen ja pakkokuntoiluineen. Veli on päihdeongelman takia hoidossa ja mummo on aika kalsea tapaus. Iris on yrittänyt ratkaista omaa pahaa oloaan viiltelyllä ja itsensä nälkiinnyttämisellä. Kaipaan Rambon elävyyttä ja lämpöä.

Aika pian alun nuivan tunnelman jälkeen ajatukseni alkavat muuttua. Sumanen osaa kertoa nuoren elämästä ja hänen tunteistaan niin, että alun Irikseen kokemani epäluulo ja etäisyys muuttuvat myötätunnoksi. Välillä nauraa pyrskähdän, koska Iriksen ex-kakkubloggariäiti Irja on ihan kamala. Samalla voisin itkeä, sillä Irja on niin hirveä. Voi Iristä! Häntä ei auta perheen varallisuus, koska hyytävä kylmyys ihmisten välillä ja sisällä leviää kaikkialle. Ote kirjasta:
- Millainen se mun raskaus sitten niin kuin oli? kysyin hitaasti.
Irjan sormi pysähtyi puhelimen ruudulle. Hetki venyi. Liekki väpätti.
- Sä menit yliaikaiseksi, ja mä oli niin turvoksissa ettei sormuksiakaan saanut sormista. Ja reiteen tuli suonikohju, Irja tokaisi. - Niinhän sitä sanotaan, että poika antaa kauneuden ja tyttö vie sen. - - 
- Mutta sä olet sanonut, että mä olin kiltti vauva, yritin.
- Olit joo, mutta kyllä musta tuntui, että multa oli mennä sisuskalutkin sen kuukauden aikana jonka mä sua imetin.
Kuva kustantajan sivuilta.
Sumanen piirtää nuoren ahdistuksen esiin kuvaten huolellisesti erityisesti itseensä kääntyneet perheenjäsenet ja yhdessä olemisen vaikeuden perheessä. Aluksi apu Irikselle tulee yllättävältä suunnalta, mutta kun asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan hyvät asiat seuraavat toisiaan. Terveisin Seepra -romaanissa luotetaan ihmiseen ja hänen kykynsä muuttua. Sumanen antaa äänen tytölle, joka on tarinan aluksi hyvin hiljainen ja huomaamaton. Iris kuitenkin kasvaa ja vahvistuu tarinan aikana.
Tässä olen minä, kuiskasin ja nojasin niskaani pellavaiseen kylpytyynyyn. Ei kukaan muu.
Terveisin Seepra on täsmälukemista yläkouluikäisille ja heidän vanhemmilleen. Teokseen voisivat tarttua myös työkseen nuoria auttavat aikuiset. Lopultaan Terveisin Seepra on yhtä lämmin ja lohduttava kuin Rambo. Kiitos kirjailijalle! Toivottavasti lukijat löytävät teoksesi!

Blogitekstini Rambosta (Kirjamessuilla 2015, Lukuhaaste 4.11.2015, Lukuhaaste 5.11.2015 ja Rambo Siilinjärvellä kesällä 2016).

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Terveisin Seepra
Tekijä: Nadja Sumanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava