Puiden tarinoita

Jo ensisilmäyksellä ja -kosketuksella uutuuskirja Puiden tarinoita - Puuseppä vaikuttaa hienolta. Kovakantinen satukirja on kaunis ja tuntuu oikein houkuttelevan luokseen ulkomuodollaan. Takakannen teksti lupaa satunautintoa: Keisarillinen puuseppä saa hallitsijalta käskyn valmistaa ihan mitä itse haluaa.

Puiden tarinoita - Puuseppä kertoo nimensä mukaisesti puusepästä, vieläpä erityisen arvostetusta ammattilaisesta. Selailin ensin ohuen ja nopealukuisen kirjan itsekseni, mutta halusin lukuseuraa. Järjestin itselleni kotona kaksi ääneenlukumahdollisuutta, joten valtaosa perheestämme sai nauttia tästä uudesta sadusta.

Ville Tietäväisen kuvia ihastelimme kaikki. Oma suosikkini kuvituksessa on tummien sävyjen keskellä löytyvä heleä vaaleanvihreys, kun kirjan kannen avattuaan löytää sisälehdeltä puun lehden alapinnan. Itse tarinan koin näillä kolmella lukukerralla ainakin ajatuksia herättäväksi. Iiro Küttnerin kirjoittama satu on maaginen ja nojaa lujasti sadunkerronnan perinteeseen.

Kirja alkaa lyhyellä johdannolla, jossa kerrotaan puiden ja ihmisten erilaisuudesta. Huomasin itse kiinnostuvani enemmän puista kuin ihmisistä. Lukukaverini kuiskailivat enteistä. Kirja Puuseppä kertoo kuitenkin tarinan ihmisisistä, heidän pyrkimyksistään, toiveistaan ja peloistaan. Puiden tarinoita - Puuseppä on satu, jossa on keskivertoa enemmän aukkoja. Nämä aukot jäävät lukijan mielikuvituksen täytettäviksi. Hyvä niin!

Juttelin lasteni (11-13 v.) kanssa kirjan luettuamme. Päättelimme, että kirjaa voi suositella alakouluikäisestä eteenpäin ilman yläikärajaa. Vaikka se on satukirjana lapsille sopiva, koimme tarinan hyvin filosofiseksi. Käytetty kieli on sen verran kiemuraista, että huomasin välillä pohtivani lauserakenteita ja sanavalintoja sisältöä enemmän. Ote kirjasta:

"Keisari lupasi, että kukaan ei häiritsisi puuseppää ennen kuin työ olisi valmis. Lupaus koskisi myös keisaria itseään. Keisari nimittäin luotti puuseppään enemmän kuin kehenkään, ja hän sanoi olevansa varma siitä, että millä hyvänsä uudella ihmeellä puuseppä päättäisikään tätä kurjaa maailmaa siunata, valmis työ varmasti toisi entistäkin suurempaa mainetta ja kunniaa, ei vain puusepälle itselleen, vaan koko valtakunnalle."

Takakansi kertoo Puusepän olevan itsenäinen ensimmäinen osa Puiden tarinoita -sarjasta. Tämä on hyvä uutinen, haluan lukea lisää kiinnostavia ja monikäyttöisiä uusia satuja. Mahtaisikohan joku saduista ollakin puutarina puista? Puiden tarinoita - Puuseppä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka sopii hyvin myös lahjaksi.

Teos: Puiden tarinoita. Puuseppä.
Tekijät: Iiro Küttner (teksti) ja Ville Tietäväinen (kuvitus)
Kustantaja: Books North
Julkaisuvuosi: 2014

Sain kirjan arvostelukappaleena.

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Nautiskelin miltei loppuun asti Sari Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. Novellikokoelma on tuore ja ahmin sen leivoksen lailla nopeasti. Lopussa tökkäsi, mutta luen viimeisimmän uusiksi vähän aikaa sulateltuani.

Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä kertoo jo nimellään mitä on tulossa. Naisia tarinoissa riittää ja Pöyliö pistää ihmisparat mitä oudoimpiin tilanteisiin. Kammotuksiakin tarinoista löytyy. Kärsiä saavat niin tyttäret, äidit kuin mummotkin. Novellien nimet tulevat ymmärretyiksi lukiessa, itse pidin todella paljon novelleista Härän haju ja Side.

Pölynimurikauppias sopisi hyvin lahjaksi ystävälle, joka nauttisi laillani lukea vinksahtaneista arjen tilanteista, joissa naiset joutuvat hermoromahduksen partaalle ja jotkut valitettavasti sen partaan yli. Kaksi otetta kirjasta:

"Nuorukaisen sanottiin olevan nero. Hän oli valmistunut kahden pääaineen maisteriksi ja nostanut kotikuntansa talouden alhosta ennen siirtymistään valtion palvelukseen. Kuinka Ritva toivoikaan, että kunta olisi pitänyt ihmelapsestaan kiinni!"

"Ja nyt hänen edessään oli kehollinen valkeaa, kylvynlämpöistä lihaa, tummine läikkineen siellä missä jalat alkoivat ja missä rintakehä pullistui kahdeksi kumpareeksi. Ritva näki läikät ja kumpareet epämääräisesti, koska hiki valui armeliaasti hänen silmiinsä hämärtämään painajaisen yksityiskohdat."

Teos: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Tekijä: Sari Pöyliö
Kansi: Elina Warsta
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2014

Lisäys 17.3.2014: Miksi tunnisteissa on PEKK? Tietysti siksi, että itse ostin tämän PEKK:in kautta. PEKK on mainio erilainen kirjakerho, jossa keskitytään tarkkaan valikoituihin esikoiskirjoihin. Suosittelen!

Tuhat loistavaa aurinkoa polttaa mielessä pitkään

Viime viikkoina kaikki lukemisyritykseni ovat olleet mitättömiä ja ilottomia. Siitä voinen syyttää ainakin itse lukijaa. Olen vakuuttunut, että suurin osa lukukokemuksen ilosta syntyy juuri lukijan mielessä. Sama kirja voi olla toisella hetkellä haalea mitäänsanomattomuus ja toisella hetkellä, toisessa mielentilassa hauska ja viihdyttävä. Pienen osan luettavan vaikutuksesta haluan varata kuitenkin kirjailijalle ja itse kirjalliselle teokselle. Uskon, että on rajattu joukko kirjoja, joihin tarttuessaan lukija jää vaille vaihtoehtoja, hänen on vain pakko lukea eteenpäin ja elää mielessään lukemansa.

Olen onnellinen, että otin käsiini pari päivää sitten Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja avasin ensimmäisen sivun. Muusta minun ei tarvinnutkaan päättää, Hosseini oli huolehtinut lopusta kirjoittamalla kirjan, jota en voinut jättää käsistäni ennen kuin olin tarinan lopussa eilen.

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo Mariamin ja Lailan tarinat Afganistanista alkaen 1970-luvulta päättyen vuoteen 2003. Kaksi naista, joiden elämät alkavat hyvin erilaista perheitä ja olosuhteista, joutuvat elämään yhteistä elämää synnyinmaan muuttuessa ympärillä. Ote kirjasta:

Mulla Faizullah myönsi Mariamille, ettei hän aina ymmärtänyt, mitä Koraanin sanat tarkoittivat. Mutta hän nautti arabiankielisten sanojen lumoavasta soinnista. Hän sanoi, että ne lohduttivat häntä, tyynnyttivät hänen sydäntään.
"Ne lohduttavat vielä sinuakin, Mariam-jo", mulla sanoi. "Voit palauttaa ne mieleesi hädän hetkellä, eivätkä ne petä sinua. Jumalan sanat eivät petä sinua, tyttöseni."

Tuhat loistavaa aurinkoa on tarina sodasta, ihmisistä ja sinnikkyydestä. Tarina on varmastikin totta monille naisille, lapsille ja miehille monissa maailman maissa. Se tosiasia lisää kirjan ansioita minulle. Kirja onnistuu olemaan yhtä aikaa kaunis ja ruma. Kaunista siinä on tarinan ihmisten keskinäinen kiintymys, uskollisuus ja sitkeys. Rumaa siinä on ihmisten välinen armoton vallankäyttö, alistaminen ja väkivalta. Myös valtio kohtelee kaltoin kansalaisiaan sekä vallitsevan uskonnon että hallinnon kautta. Kaltaisilleni suomalaisille tätä kirjaa voi suositella, koska se kertoo toisenlaisesta elämästä, jossa valinnanvapautta on huomattavan vähän. Tuhat loistavaa aurinkoa ei saarnaa ja juuri siksi se kannattaa jokaisen itsensä aikuiseksi mieltävän ja aikuisuutta havittelevan lukea. Ote kirjasta:

"Luuletteko te että minä haluan tätä?" hän [lääkäri] sanoi. "Mitä te haluatte minun tekevän? Minulle ei anneta mitä tarvitsen. Täällä ei ole röntgenlaitetta, ei imulaitetta, ei happilaitteita, ei edes tavallisia antibiootteja. Kun hyväntekeväisyysjärjestöt tarjoavat rahaa, Taliban torjuu avun. Tai ohjaa rahat sinne, missä hoidetaan miehiä".

Itkin lukiessani monta kertaa. Silti olen onnellinen luettuani tarinan. Hosseinin muut kirjat pääsevät ehdottomasti lukulistalleni. Sain käsiini Miki-formaattiin tehdyn kirjan. Pieni ja kevyt Miki-kirja on mainio keksintö, helppolukuinen ja ehdottoman suositeltava matkustaville lukijoille. 

Teos: Tuhat loistavaa aurinkoa (A Thousand Splendid Suns)
Tekijä: Khaled Hosseini
Kääntäjä: Kristiina Savikurki
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008 (Miki-muodossa 2013)